Voi harmi

Kun isot koneistot hyrräävät, ei sinne niin vain mahdu huutamaan. Helposti tulee pieni ja mistään mitään ymmärtämätön olo. Olo, että ideat on ihan tyhmiä ja ihan vanhoja. Huonoja.

Ja onneksi meillä on maailmassa niin viisaita, että osaavat päättää. Näkemättä ja kuulematta.

                                                                                                 ihanhuonoidea

Joko?

Jälleen olen tämän saman ilmiön äärellä, niin kuin monesti aikaisemminkin. Nuorena tyttönä poliisikoulun pääsykokeisiin reenatessani, hämmästelin, mikseivät kaikki halua olla poliiseja.

Istun useasti tunti toisensa jälkeen tietokoneella ketjuttaen ohjelmia, sovelluksia, sivuja, blogeja ja eri ohjelmien tutoriaaleja. Tutkin, etsin ja kokeilen. Mietin hyötynäkökulmaa ja käyttötarkoituksia. Haltioidun ja kokeilen.

Välineitä, ideoita ja mahdollisuuksia on jo olemassa vaikka mihin. Olisi hienoa päästä soveltamaan niitä käytäntöön.

Joko kaikki muut opettajat tekevät niin?

Kuin tilauksesta

Tällä sen minun unelman rahoittaisi.

Täytynee ottaa selvää, voisinko yrittäjänä hakea. Ja lähtisikö joku koulu tai opettaja minulle kaveriksi.

Huomioita

Tai no yksi ainakin.

Matematiikkaan ja äidinkieleen on jo valtavasti digitaalista materiaalia. Ovatko nämä kaksi jotenkin taipuisampia vai ovatko matikka- ja äikkäihmiset innokkaampia viemään opetusta verkkoon...?

Onnistuminen

...vaatii sitoutumisen. Koko porukan.

Mietin tuossa pedanetin-päivityksiä tehdessäni, että kotisivuni käyttö on heikkoa siksi, kun kaikki eivät sitä käytä. Opetuksessa uuden käytänteen aloitus täytyy ehdottomasti tehdä syksyllä. Menetelmä/keino/väline täytyy olla tarkkaan harkittu ja ainoa. Piste.

Unelma

Huokaus.

Mitä minä haluaisin? Haluaisin olla verkko-opetusvalkku tai -konsultti. Yrittäjä, joka palvelee kainuulaisia asiakkaita. Heidän tarpeidensa mukaan.

Kohteena olisivat luokanopettajat (ehkä 5.-6.lk) ja aineenopettajat. Kouluittain, eri tavoin ryhmiteltynä tai yksittäin. Voisin ideoida mukana, etsiä sopivia menetelmiä ja työkaluja, opettaa niiden käyttöä, luoda valmista materiaalia toiveiden ja tarpeiden mukaan, ohjeistaa oppilaita ja olla mukana tunneilla. Koulujen ja kuntien välisessä yhteistyössä voisin olla välikätenä.

Kiireisen opettajan perustyö ottaa aikansa ja hänellä on toivoakseni myös muuta elämää. Minä voisin olla se, joka etsii, luo ja osin toteuttaa.

Tämä olisi minun työni.

Toimisin yrittäjänä, yhteistyössä asiakkaideni kanssa. Sopimuksen ja tarpeen mukaan - intensiivijakso, koko vuoden kattava projekti, yhteisprojekti toisen koulun/luokan kanssa, koko lukuvuoden materiaalin rakentaminen kanssakulkien, koulutuspläjäys työkaluista + tuki- ja päivitystapaamiset, you name it. 

Samalla minulla olisi aikaa keskittyä myös uusien työkalujen etsimiseen, tietojen päivittämiseen, materiaalien rakentamiseen, kouluttautumiseen - jotta voisin paremmin asiakkaitani ohjata.

Onnistuisiko tämä Kainuussa?

Movenote

Onhan hieno työkalu tämä Movenotekin.

Itse voisin käyttää tätä koulutuksien ja opetuksenkin lisänä videovinkkipankkina (jonkin työkalun tai toiminnon ohjaus unohduksen varalta). Oppilailla voisi slides-esityksen esittää näin. Oppilaat tekisivät slide-esityksen ja movenotella esittäisivät sen ja videon voisi katsoa sopivana ajankohtana, ihan koska vaan. Ei tarvitse jännittää eikä valmistautua joka tuntia varten ("Joko tänään on minun vuoroni?") tai oppilaan tuotos voidaan katsoa vaikka hän itse olisi poissa. Kokeiluun!

Itseasiassa kokeilinkin jo! Otin valmiin slides-esitykseni, jonka olin valmistellut viimesyksyistä vanhempainiltaa varten. Esityksen avulla oli tarkoitus esitellä vanhemmille arvokyselyn, johon he itse olivat vastanneet, tuloksia. Esitystä en koskaan pitänyt, koska vanhempainilta peruutettiin. Ketään ei ilmoittautunut tulevaksi. Tällä sovelluksella voisin luoda ääni- ja/tai videoesityksen slide-esityksen tueksi linkkinä vanhempien kotona katsottavaksi.

Ja tällä Realtimeboardilla voisi pitää opekeokouksen.

Ei kait sitä kohta tarvitse kotoaan lähteä mihinkään.

Niin se loppui

Ihan vain mahtava olo ja hyvä mieli. Viikko meni. Paljon ehdimme tehdä, jotain jäi tekemättä ja jotkut suunnitelmat olivat ihan vain susia. Vaikeissa paikoissa auttoi oma kykyni joustaa sekä oppilaiden, minut suuresti yllättänyt, pitkäjänteisyys ja maltti. Käsittääkseni kyseessä ei ollut mikään erityisen pitkämielinen ja malttavainen oppilasryhmä, mutta silti - pitkiä odotusaikoja, jolloin he (jännittyneinä) seurasivat älytaululta seikkailuani ja sekoiluani verkkoviidakossa.

Jälki oli huippua. Selvästi materiaalia oli liikaa, mutta kuitenkin sopivasti eriyttämiseen. Palvelee siinä tarkoituksessa mainiosti!

Ajatuksia heräsi matkan varrella paljon.

Paljon puhutaan diginatiiveista, joilla on pelit ja vehkeet hallussa, mutta viikon mittaan huomasin, että näin aikuisen näkökulmasta varsin yksinkertaisen hakutoiminnon ensihakemalla epäonnistuttua, ei ihan millään keksi muuta hakusanaa. Ohjausta ja opetusta tarvitaan.

Oppilaiden työskentelytavat tulevat yllättävän hyvin esiin; joku puurtaa hiljaa ja etsii ohjeet ja vinkit omatoimisesti opettajan lähettämistä sähköposteista tai blogista, toinen toivoo kysellen kontaktia ja varmistusta, kolmas ahkeroi vasta kotona. 

Mahdollisuus ohjata oppilaan työskentelyä on uskomattoman hyvä. Nämä diginatiivit ovat kasvaneet chattaillen ja whatsappaten, joten he ovat otettuja opettajan reaaliaikaisesta chattiohjauksesta tai samanaikaisesta dokumentin luomisesta. Itse pidän face-to-face -kontaktia ehdottomasti parempana, mutta ymmärrän nyt miksi oppilailla ei ole samanlaista tarvetta nimenomaan kontaktiohjaukselle ja heille viestitoiminnot ovat "riittävät". Tässä on myös verkko-opettamisen vaaranpaikka - onko opettaja tavoitettavissa ja ohjaamassa 24/7? Tässä auttaa varmasti samat ohjeet, kuin etätyössä yleensä. Selkeät rajat työn ja vapaa-ajan määrittelemiseksi. Työ- ja siviilisähköposti erillisinä.

Innostus ja silti levollisuus sekä flow olivat tunnelmina koko viikon. Minulla oli nyt tätä viikkoa varten valmiit tehtävät, joita olin rakentanut ja hionut aikani. Tilanteen tullen, rakensin uusia helpostikin. Ideoita oli mielessä koko ajan - sekä ohjelmista että työtavoista ja -välineistä. Kuinka kauan? Kantaako tämä? Materiaalin luominen vaatii aikansa ja energiansa, mutta varmasti palkitsee. Se on käyttökelpoista vuodesta toiseen, silti muokattavissa ja päivitettävissä tarpeen mukaan.

Tuossa flowssa kelluen, tai paremminkin virraten ja kuohuissa pärskähdellen, tuntui, että kaikki onnistuu! Oppilaat olivat kuuliaisia tekivät mahtavia töitä, keskittyivät olennaiseen. Väillä tuntuikin että "koneella olo" on itseisarvo. Kuinka pitkäksi aikaa heidät saa "huijattua" tekemään hikistä työtä ihan vaan sillä, että saa olla koneella? En tunne luokan oppilaita niin hyvin, että osaisin sanoa yllättikö joku itsensä, mutta omien mielikuvieni luomat roolit muuttuivat! Palautekeskustelussa Juhan kanssa varmasti tämä tarkentuu.

Käytännön järjestelyt hieman tökkivät. Yhden tukiaseman wifi ei jaksanut 14 kannettavan nettiä tukea. Tämä toisaalta ei säännöllisessä verkko-opiskelussa olisi haittoina, koska oppilaat voisivat käytännön tultua tutuksi työskennellä eri paikoissa, eri tukiasemien piirissä. Säännöllinen verkko-opiskelu tarvitsisi säännöllisen konevarauksen, toimivan varausjärjestelmän. Ja sen, että kannettavia palauttaessaan oppilaat malttaisivat laittaa ne laturiin. Ihan oikeasti piuhan nokkaan.

Paluu arkeen on edessä. Maanantaina tiemme eroavat. Kutoset jatkavat Juhan kanssa, minä oman työjärjestykseni mukaan. Joitakin töitä oppilailla vielä jäi kesken, mutta he ehtivät ne ahkeroida läksyinä ja palauttaa minulle. Kunhan kaikki työt ovat valmiit, pidämme esittelyn Juhalle ja vitosille. Jes!

(to be continued)

Jo keskiviikko

Huimaa vauhtia on verkkoviikko kutosten kanssa alkanut, ja nyt on keskiviikkokin jo takana. Aivan flowssa. Paljon olin tehnyt valmisteluja, ja ennakko-odotukset itsellä oli kovat. Ja nyt tässä lennossa sitä miettii ja säätää juttuja tarkoituksenmukaisemmaksi.

Jos tavoitteena kerran oli tutustuttaa oppilaat työkaluihin, joita voisivat käyttää (nyt jo alakoulun puolella) ja hyödyntää sekä opiskelussa että siviilissä, my job is done already. Yläkoulun alkaessa syksyllä heillä on jo valmiiksi g-tilit ja ihan hyvä käsitys siitä, mitä kaikkea googlen työkaluilla voi tehdä.

Lisäksi olemme käyttäneet yhtä käsitekarttasovellusta (oma käyttö, drive-yhteys), perjantaina vielä toista (yhteiskäyttö, brainstorming, jpeg.png).

Olemme tutustuneet Googlen Forms-lomakkeisiin liikuntakalenterin, kirjaraportin ja opintotehtävän kautta.

Kirsikkana kakussa: oppilaat ovat olleet huippuja! Olen häkeltynyt, kuinka hienosti homma toimii. Toki työtapa on uusi ja motivoiva ("saa olla koneella"), mutta he ovat koko ajan tehneet töitä. Sitä mitä pitikin. Ja työn jälki on mahtavaa. Liikutusta herättää se, kuinka auliisti oppilaat opastavat toisiaan sekä kysyvät toisiltaan apua. En tunne tätä luokkaa juurikaan entuudestaan, joten täytynee pitää palaveri luokan oman opettajan kanssa jälkikäteen.

Sanat ja ajatukset on ihan sekaisin. Vielä täytyy yrittää mahdollisimman tehokkaasti käyttää kaikki aika hyväksi. Ottaa kaikki irti tästä ajasta.

Työ on käynnissä

G-tilit on luotu. Olihan monenlaista kirjautumispolkua!

Joillain oppilailla vaati puhelinvahvistusta, oli numero laitettu tai ei! Yhdelle oppilaalle jouduin antamaan työnumeroni vahvistuksen käyttöön, koska hän ei muistanut omaa numeroaan. Täytyy muistaa vaihtaa hänelle oma numero tilalle tai ainakin poistaa minun työnumeroni.

Kärsivällisyys on tässäkin hommassa kultaa... Hyvin homma kestää kasassa, kun aina voi kysyä, kiinnostaako mielummin kynä-paperi -työ.

Seuraavalla tunnilla laitellaan sähköpostia, luodaan postituslista ja tutkitaan drive.

Tattadadaa!

Tänään se alkaa!

Vielä viimeisiä silauksia päivän kulkuun.

Alkuun tiedustelen oppilaiden odotuksia ja pohjatietoja, sovitaan viikon säännöt, luodaan tilit ja aloitetaan. Blogi, kotisivut ja tehtävät on ok. Töihin vain!

Ohho.

On tässä näköjään vielä siloiteltava monta kohtaa. Julkisuusasetukset jo tarkastin. Oppilasblogi on täysin suljettu, vain minun, Juha-open ja oppilaiden nähtävissä. Projektin kotisivu on yleisitä osiltaan julkinen, oppilaiden osuudet on auki vain oppilaille ja minulle. Näin voimme julkaista kaikkien oppilaiden tehtävät ja kirjoitukset heidän nähtävikseen.

Töiden julkaiseminen on mielestäni tällaisen työskentelyn harjoittelussa avainasemassa. Oppilas, niin kuin opettajakin, joutuu tarkasti miettimään mitä ja miten hän kirjoittaa. Eräänä pointtina on myös se, että lukiessaan toisten tekstejä ja muita julkaisuja, hän toivottavasti saa vinkkiä myös omaan työskentelyynsä. Ja tulevaan. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Työkalut, joita tulemme käyttämään, eivät juuri poikkea jo käytössä olevista. Tätä mietin, kun tänään vielä tein viilauksia projektin aloitukseen. Juha on oppilaiden kanssa tutustunut viimeksi Tyynenmeren alueeseen, ja sieltä oppilaat "lensivät" Pohjois-Amerikkaan itse valitsemaansa osavaltioon. Meidän projektimme alkaa käsitekarttatyönä tuosta juuri valitusta osavaltiosta. Käsitekartta menetelmänä on joillekin helppo ja mieluisa työkalu, toisille ei. Nyt nähdään vaikuttaako se, että "saa tehhä koneella" työkalun taipuisuuteen. Ihan samanlaista se käsite- tai miellekartan tekeminen on koneella tai käsin. Muuttuuko mieluisuus, that's the question.

Viime silaus (...tehdään vauhdissa)

Niin se on. Maanantaina aloitamme kutosten kanssa g-tilin luomisella ja alustaan tutustumisella. Omaksi, ja toivottavasti muidenkin, iloksi askartelin tämän blogin. Tarkoituksenani on kirjoittaa tänne omia kokemuksiani ensi viikosta ja ehkä kaikesta tulevastakin. Toivon, ettei tämä jää tähän. Uskon, että digi- ja verkkojuttujen (Miksi ikinä niitä halutaankaan kutsua? Onko niille edes ainoaa oikeaa nimeä?) opetuksessa kokeileminen ja käyttäminen tulee olemaan "miun juttu" jatkossakin, ja ehkä tämä on se kanava, jossa kokeilemaani ja oppimaani reflektoin.

Tänään Juha-open kanssa ehdimme tästä projektista ja tulevaisuuden opiskelusta hieman laajemmaltikin puhua. Toiveena ja tavoittena olisi löytää toimiva pohja oppilaan koko peruskoulun läpi mukana kulkevaksi oppimisen portfolioksi.