Poden huonoa omatuntoa, kun en ole aikoihin avautunut täällä minkään vertaa. Digityö on osittain ollut paussilla, koska tämän lukuvuoden toimenkuva on erilaisempi kuin odotin - olen puolet työajastani eskariope :) Toin digitaitojani eskariinkin sen verran, että pidän Eskarielämää-blogia, jossa kerron päivittäin kuulumiset. (Tänään sain lukea uutisointia Turusta, jossa on otettu käyttöön linjaus päiväkotien blogeista!) Blogista löytyy myös yksi Storybird-ohjelmalla yhdessä tekemämme digisatukirja.
Olen siirtynyt käyttämään työvälineenäni omakustanteista Acerin Chromebookia, ja olen päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen. Työetuna käytössäni oleva tabletti on jäänyt jalkoihin. Kone ansaitsisi kokonaan oma ylistyksensä, joten jätän tämän nyt tähän.
Se, mikä herätti tarpeeni palata tämän blogin ääreen, oli huomioni omasta verkkokärsivällisyydestäni. Se on yllättävän huono.
Käyttäessäni töissä, tai missä tahansa, omaa chromebookiani, käytän verkkona puhelimen kautta jakamaani datayhteyttä. Toimii todella hienosti. Ja nopeasti. Koska chromebook vaatisi oman tulostimen, joudun tarvitsemani tulosteet (, joita näin pilviaikana todella harvoin enää tarvitsen) ottamaan koulun koneella, kunnan valokuituyhteydellä. Yhteys on kaiketi ihan hyvä, mutta näin parempaantottuneelle - armottomasti liian hidas. En ikinä uskonut näin edes osaavani vaatia. Kärsivällisyyteni on kai loman tarpeessa.
Kärsivällisyyteni suhteen olen huolissani myös nettitekstien lukemisessa. Olen aina liputtanut pitkäjänteisyyden ja lukemisen puolesta, ja mielestäni ne muodostavat loistavan positiivisen noidankehän toinen toisensa suhteen. Nyt huomaan, että verkossa en jaksa lukea pitkiä tekstejä, elleivät ne ole erityisen mielenkiintoisia. Asia täytyy tiivistää ytimekkääksi tai sen täytyy olla hyvä.
Joten jätän tämänkin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava olisi kuulla sinun ajatuksiasi.