tiistai 5. toukokuuta 2015

Pohdintoja

Nyt kun olen päivä päivältä enemmän uppoutunut verkossa oleviin pedagogisiin materiaaleihin, olen huomannut miettiväni, olenko todella näin myöhäisherännäinen. 

Verkosta löytyy valtavasti mahtavaa materiaalia, joka on jo pureksittu valmiiksi tai vain esitelty ja vinkattu. Valmiiksi pohditussa on hyvät ja huonot puolensa. On valmista tavaraa, jonka voi sinällään ottaa käyttöön, ehkä hetkeksi, vailla omaa pohdintaa ja sovellusta. Uskoisin, että itsetarkoituksena, ollessaan vailla merkitystä ja omaa työtä, ihan yhtä helposti unohdettavissa. Toisaalta valmiit materiaalit madaltavat kynnystä ja helpottavat digiuran alkua, joka toivoakseni todella voisi saada alkunsa.

Käsittääkseni tvt-taitokuilu on melkoinen eri opettajaryhmien välillä. On nämä innokkaat, jotka käyttävät aikaa ja ottavat selvää. On ne, jotka ovat avoimia ja kokeilunhalusia, "jos vain olisi aikaa ja koulutusta". Ja ne, jotka saavat näppyjä ja paniikkikohtauksen heti tvt-koulutuksesta kuullessaan. Syitä, ihan ymmärrettäviä ja hyväksyttäviäkin, tähän viimeksi mainitsemaani suhtautumiseen on, mutta silti mielestäni varsinkaan tällä alalla, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Tai no, vaikka juoksuhiekkaan seisomaan. (Koirat ei k*** liikkuviin autoihin, sitä mie tarkotin.)

Samalla kun tvt:tä hehkutetaan ja digiä hekumoidaan, oletetaan, että opettajat sitä tekisivät, koska uusi ops. Aiemmin mainitsemilleni innokkaille opettajille maksetaan pikkurahaa, että he työn ohessa etsisivät, tutkisivat, kokeilisvat, ottaisivat käyttöön, raportoisivat, tiedottaisivat ja kouluttaisivat. No. He tekisivät sen silti. Ainakin omaan käyttöönsä. Koulutusrahaakin on tarjolla, ja silloin digi-innokas opettaja antaa täsmäiskukoulutusta. Mikä on hyvä. Irrallinen supervoimien ja sovellusten esittelykoulutus saattaisi pelästyttää digiallergikot syvemmälle koloihinsa. 

Miksei tätä tvt:aa ja toisaalta myös opettajan nykyistä, perinteisenmallista työtä arvosteta kylliksi? Niin paljon, että annettaisiin asiasta kiinnostuneille opettajille aikaa, rahaa ja mahdollisuus perehtyä, poimia, soveltaa, kartoittaa tarpeet, opastaa tarpeiden mukaan sekä kädestä pitäen tukea alkuun sekä konsultoida. Ei se ihan pikkuhomma ole, jos ihan tosissaan halutaan saada hyvää aikaiseksi. Ihan varmasti olisi sarkaa koko palkan edestä kynnettäväksi, kylvettäväksi ja niitettäväksi.

Edit
Tänään löysinkin vielä tieteellisestä tutkimuksesta pohjaa ajatuksilleni.




















(Loppuun muutama idea vielä eli)
Note to self.

Kajaanin sivistysjohtaja Mikko Saari kirjoitti blogissaan opettajan tvt:n kehityksen portaista. Miten olisi Matikkaguru-tyyppinen ratkaisu? Olisiko se liian leikillistä, vakaville opettajille vakavan asian äärellä?

Tet-paikkojen vähyys. Seuraavaa lukuvuotta ajatellen voisi olla metka yhteistyössä oppilaitten ja paikallisten yrittäjien kanssa koota tet-työkkärisivusto. Nettisivu, jonne on koottu tietoja yrittäjistä sekä heidän toiveensa tet-harjoittelijasta. Paikkaa voisi hakea kirjallisesti, haastattelusaa pitäisi käydä ja sopimus allekirjoittaa. Ihan niin kuin oikeassakin elämässä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava olisi kuulla sinun ajatuksiasi.